Vastaus löytyy kysymyksistä

Päivitetty: 2. heinä 2019


Oletko valmis kyseenalaistamaan kaiken, mihin uskot? Oletko valmis murtamaan sääntöjä, joiden mukaan elät? Oletko valmis kohoamaan uudelle tasolle kasvamalla ihmisenä ja auttamalla muita?


”On tärkeää, ettei lopeta kyselemistä. Siihen on syy, miksi sellainen asia kuin uteliaisuus on olemassa.” Albert Einstein

Usko elämässä on erittäin tärkeää, mutta yhtälailla tärkeää elämässä on uskaltaa kyseenalaistaa ja epäillä omia sekä ympärillämme ja kulttuurissamme esiintyviä uskomuksia.


Traditioissa ja kulttuureissa on paljon hyvää. Latinankielinen alkuperäinen sana cultūra tulee sanasta agrikulttuuri, joka tarkoittaa maanviljelyä. Maanviljely taas tarkoittaa tekniikoita ja käytäntöjä, joilla ruokaa ja muita hyödykkeitä tuotetaan kasvattamalla hyötykasveja järjestelmällisesti. Maanviljelyn välityksellä kasvua saadaan aikaan alueilla, joilla se ei luonnostaan tapahtuisi.


Toisin sanoen kulttuuri tarkoittaa kasvua. Meidät on tarkoitettu kasvamaan kulttuurin välityksellä pidemmälle kuin mitä pystyisimme kasvamaan yksin. Jopa kulttuurin tuomat haasteet voivat edistää kasvuamme täysin uudelle tasolle.


Kuitenkin kulttuurin kääntöpuolena voi olla kasvun hidastuminen. Kaikilla ihmisillä on tietyt persoonallisuuden perustarpeet. Näihin kuuluvat turvallisuus, vaihtelun tarve, arvostuksen tarve sekä tarve yhteyteen ja rakkauteen. Jokainen ihminen maailmassa täyttää nämä tarpeet tavalla tai toisella. Tapa voi olla rakentava, neutraali tai haitallinen itselle ja muille. Tämän lisäksi meillä jokaisella on hengelliset tarpeet kasvuun ja myötävaikuttamiseen, muiden auttamiseen. Nämä tarpeet eivät ole pakollisia täyttää, ja siksi monet eivät koskaan keskity niiden täyttämiseen. Nämä kaksi viimeistä tarvetta kuitenkin tuovat elämään todellista täyttymystä.


Jokainen yksilö arvostaa tarpeitaan myös eri tärkeysjärjestyksessä. Monille ihmisille tuo ensimmäinen, turvallisuuden tarve, on tärkein. He ovat valmiita luopumaan monista vapauksista kokeakseen turvallisuutta. Paradoksaalisesti ihminen, joka on esimerkiksi väkivaltaisessa ihmissuhteessa, voi kokea tutun tilanteen turvallisemmaksi kuin muutoksen tuoman tuntemattoman tulevaisuuden. Tämän vuoksi he pysyvät suhteessa, jossa heitä kohdellaan huonosti, henkisesti tai fyysisesti.


Yhteisö, joka koostuu monista yksilöistä, voi heijastaa hyvinkin voimakkaasti tarvetta turvallisuuteen. On myös hyvin ymmärrettävää, että mitä enemmän yksilöitä yhteisöön sisältyy, sitä tärkeämmäksi eräänlaiset yhteiset pelisäännöt tulevat. Korkein laki maailmankaikkeudessa on rakkauden laki. Jos toimimme rakkaudesta käsin, kunnioitamme toinen toistamme ja jos huomaamme toimineemme väärin jotakuta kohtaan, korjaamme tämän välittömästi. Tätä korkeampaa toimintatapaa ei voi olla.


Kuitenkin, koska kaikki ihmiset maailmassa eivät toimi tästä lähtökohdasta käsin ja ”satutetut ihmiset satuttavat muita”, tarvitaan myös muita lakeja ja sääntöjä. Jotkut säännöt, varsinkin mikäli ne pohjautuvat rakkauteen ja muihin korkeampiin arvoihin, ovatkin hyödyllisiä. Kuitenkin on olemassa sääntöjä, jotka saavat alkunsa peloista.


Ihmisaivot on viritetty toimimaan rakkaudesta käsin, mutta ohjelmoitu käyttäytymään pelosta käsin. Koska haluamme selviytyä, huomiomme kiinnittyy luonnostaan viesteihin, jotka informoivat meitä potentiaalisista vaaroista. Tästä syystä ihmismieli siirtyy erittäin helposti elämään säännöistä, rangaistuksen (pelosta) ja yleisesti pelosta käsin, sen sijaan, että se toimisi rakkaudesta, vapaudesta ja yhteydestä käsin.

Jos emme kiinnitä asiaan huomiota, nämä säännöt ja pelot voivat ottaa vallan kaikilla elämänalueillamme: perheessä, avioliitossa, koulussa ja työpaikalla. Toimiessamme säännöistä käsin, teemme elämän osa-aluistamme instituutioita.


Siinä vaiheessa kun emme enää kyseenalaista “sääntöjä”, joiden varaan laskemme elämämme, kasvumme pysähtyy.


Jos kulttuurin kasvu pysähtyy, myös yksilön kasvu sen sisällä haasteellistuu. Jos yksilö ei kyseenalaista pelkoihin pohjautuvia sääntöjä, yksi oire siitä on kokemus, että asiat, joita hänen ”pitäisi” tehdä, yleistyvät.


”Pitäisi”- ajatus on kaikille meille varmasti tuttu. ”Minun pitäisi olla jo pidemmällä elämässäni”, ”Minulla pitäisi olla tietty tulotaso”, ”Minun pitäisi olla jo naimisissa”.


Ympäristömme vaikuttaa myös siihen, mitä haluamme tai ”tarvitsemme”. Kulttuurimme voi hypnotisoida meidät tietylle tunteiden ilmaisun tasolle, esimerkiksi niin, että todella voimakkaat positiiviset tunneilmaisut ovat sallittuja vain urheilutapahtumissa tai humalassa. Tämä on vain yksi esimerkki kulttuurin hypnotisoivasta vaikutuksesta, mikäli lakkaamme kyseenalaistamasta sääntöjä, jonka mukaan elämme.


Ensimmäiseksi tänään haastan sinut jättämään sanan “pitäisi” pois sanavarastostasi. Sanalla on erittäin negatiivinen vaikutus mieleemme. Joko päätät tehdä jotain tai et, mutta ”pitäisi” sana ei auta sinua eteenpäin elämässäsi.


Toiseksi haastan sinua kyseenalaistamaan säännöt, joiden mukaan elät.


Kyseenalaista uskomuksesi, kyseenalaista sääntösi ja päämääräsi; miksi haluat sitä, mitä haluat.


Kysymykset johtavat vastauksiin. Vastaukset luovat tunnetiloja, jotka saavat meidät toimimaan. Toiminta taas saa aikaan tuloksia.


Tämä on avain kasvuun. Mentorini järjestämissä seminaareissa istuimme tiimin kanssa pyöreän pöydän ääreen illan lopuksi ja kävimme läpi kaksi kysymyskierrosta, joihin jokainen tiimin jäsen vastasi. Ensimmäinen kysymys kuului: ”Mikä oli hyvää tässä päivässä?” ja toinen ”Miten voimme tehdä huomisesta vielä paremman?” Tämän lisäksi mitään muuta ei tarvittu.