Luin jokin aika sitten haastattelun eräästä laulajasta, joka kertoi tervehenkisestä raideristaan. Aloin muistella omia keikkavuosiani Lauri Tähkä ja Elonkerjuussa ja huomasin itsessäni pienen kateuden piston. Nykyään muusikoiden ei tarvitse taistella saadakseen bäkkärille hyvää ja ravitsevaa ruokaa vaan listalla voi olla vaikkapa raakasuklaata tai kookosvettä.
Lopetettuani keikkailun vuonna 2016 ravitsemusasioissa on menty hurja loikkaus eteenpäin.
Vielä 2000-luvun alussa takahuonetarjoilut koostuivat lämpimän ruuan lisäksi lähinnä voileivistä ja alkoholista. Hedelmiä, sipsejä ja irtokarkkeja saattoi saada hieman paremmissa paikoissa. Tärkeintä oli, että kalja, jaloviina ja kossu ei loppunut kesken.
Tätä taustaa vasten voi ehkä ymmärtää, mikä kummajainen olin, kun toivoin raideriin sen aikaisia terveysjuomia, HeVi-shotteja. Muistatteko tämän smoothien esi-isän? Yleensä ne oli kyllä järjestäjän toimesta vedetty listalta yli.
Samoihin aikoihin tulin intolerantiksi vehnälle, joten bäkkärilistalle lisättiin gluteenittomat leivät. Tämä tuotti suurta tuskaa monelle keikkajärjestäjälle, jotka eivät olleet moiseen tottuneet. Erityisesti pienillä paikkakunnilla ongelmana oli myös yksinkertaisesti se, että pitäjän kaupasta ei löytynyt sellaista tuotetta kuin gluteeniton leipä!
Joskus kävi niin, että koko päivän matkustaneena ja erittäin nälkäisinä saavuttiin keikkapaikalle ja ravintolan keittiö oli jo mennyt kiinni. Tai saattoi olla niin, että päivän ainoana lämpimänä ateriana oli jotain sellaista, mitä en yksinkertaisesti voinut sietää, kuten kebab ranskalaisilla tai makkaraperunat. Raiderista huolimatta takahuoneessa oli yleensä vain tavallisia leipiä. Tämä oli enemmän sääntö kuin poikkeus.
Asiasta kysyessäni kuulin, että raideria ei oltu edes etukäteen vilkaistu. Olisittepa nähneet, millainen sirkus siitä seurasi!
Minulla paloi käämit joka kerta. Lähdepä sitä sitten lopullisen kyrsiintyneenä joltain syrjäiseltä tanssipaikalta kävellen ja pimeässä tihkusateessa etsimään mitä tahansa ruokapaikkaa tai edes kauppaa. Yleensä kuvio meni niin, että söin juustot ja kinkut leivän päältä ja kärvistelin loppuillan. Joskus kuitenkin kävi niinkin onnekkaasti, että keikkajärjestäjä vei jopa omaan kotiinsa syömään. Tästä kaikesta viisastuneena aloin kuljettamaan omaa hätävarastoa mukana.
Keikkabussin jääkaapista sai tilaa, kunhan ensin raivasi kaljapulloja pois tieltä. Useasti palaute tuli hyvin nopeasti: “Miksi täällä jääkaapissa on ruokaa?!"
Ohrapirtelöllä eläville muusikoille ruuan puuttuminen ei ollut ongelma. Syömisestä oli lähinnä haittaa rapsakan juomaputken tavoittelussa.
Lauri Tähkä ja Elonkerjuun Signature-drinkki oli kossu, jossa oli yksi puolukka. Siitä sai näpsäkästi päivän vitamiinit!
Myöhemmin ryhdyin ihan villiksi ja esitin toiveen cashew-pähkinöiden ja luomumehujen lisäyksestä raideriin, vaikka muuta bändiä nämä lisäykset nolostuttivat.
Vanhan liiton rock-imagoon oli tullut naisen kokoinen särö.
Kuvat: Katja Tamminen ja Johanna Koivu
Sinua saattaisi kiinnostaa myös:
KoivuTV raportoi ja kertoo videoissaan hyvinvoinnin, lifestylen sekä terveyden asioita, jotka ihastuttavat, hätkähdyttävät, kyseenalaistavat ja ennen kaikkea antavat katsojille eväitä parempaan vointiin ja elämään.